Kultelan kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1492. Vuonna 1539 siellä oli kolme taloa, Hurri, Teeri ja Vakkuri. 1900-luvun alussa oli kylässä 13 taloa. Vuonna 1860 oli Kultelassa 10 torppaa, 1910 torppia oli vain 2 jäljellä. Itsenäisiä taloja oli 1910 16 kpl, vuoteen 1940 oli kylä kasvanut 93-taloiseksi. Kultela sijaitsee vanhojen teiden risteyskohdassa. Kultelan kylä on perimätiedon mukaan saanut nimensä yhteisellä kylätontilla sijainneesta ”kultoisesta lähteestä”, joka oli kyläläisten ehtymätön vedensaantipaikka. 1970 ruoppauksen yhteydessä lähde joutui jokiuomaan. Kuulopuheen muukaan myös ”Hämeen portti” on sijainnut tällä osuudella Hämeen Härkätietä.

Kultelan nykyinen asutus on keskittynyt Härkätien varteen, jonka tuntumassa ovat sijainneet myös useat tiili- ja savenvalajaverstaat, joiden syntymiselle Kultelan kuuluisa savi on luonut edellytykset. Tiiliä on lyöty keskiajalta lähtien ja teolliseen valmistukseen ryhdyttiin 1930-luvulla. Ensimmäinen savenvalajaverstas perustettiin 1860-luvulla. Laajimmillaan saviastiatuotanto oli 1920-luvulla. Näkyvänä muistona ovat Härkätien tuntumassa sijaitsevat savikuopat ja lukuisat 1930-luvulla rakennetut tiiliset vilja-aitat.
Kokonaisvaikutelma Kultelan kylästä on elävä ja kerroksellinen.

Kylän keskusta on arvokasta kyläkulttuurimaisemaa. Kultela on tyypillisesti pienyrittäjien kylä, maanviljelijöitä on vähemmän. Alueen savilöydöt ovat viitoittaneet yrittäjyyttä tiilen tekoon sekä kaakelin valmistukseen. Kylän taloista monissa löytyy paikallisten mestareiden kakluuneja ja tietenkin talojen tiiliosat ovat paikallista tuotantoa. Kultelan savenvalajan museo on Kalle Männistön verstas ja tien toiselta puolelta löytyy hänen asuntonsa.
Pihat ovat suurimmaksi osaksi hienosti laitetut ja niitä ympäröivät kukkivat pensasaidat, jotka myös kaunistavat tiemaisemaa.

Maisema-analyysi Kultelasta ja Pajulasta PDF (63,5 kt), Word (149 kt)